Taas on takana yksi vuosi fysioterapian ihmeellisessä
maailmassa. Noita vuosia on takana jo 18, joten asteittain ollaan siirtymässä
fossiilien osastoon. Pitkään odotettu joululoma koittanut ja nyt on ollut aikaa
pohtia kuluneen vuoden haasteita.
Yksi ilmiö pisti tänä vuonna haukkomaan henkeä. Tuo ilmiö
kuuluu ryhmään nainen 20-45 vuotta, joka on aloittanut liikunnan harrastamisen.
Toki ongelma on sama miehilläkin, mutta ei niin suuressa mittakaavassa. Leimaavinta
tuohon asiakaskategoriaan kuuluvien asiakkaiden ongelmista oli ”totaalinen
jumi”, joka ulottui jalkateristä päänahkaan saakka. Varsin yleistä tuolle
ryhmälle on se, että oma työ on toimistotyötä tai sen kaltaista staattista
suorittamista, että liikunnasta haetaan sille vastapainoa. Liikuntaa oli alettu harrastamaan
vähintään kerran päivässä ja parhaissa tapauksissa 7-16 kertaa viikossa.
Harrastaminen on luonnollisesti monipuolista, johon kuulu juoksu, hiihto,
pyöräily, erilaiset jumpat ja tietysti kuntosali, jonne on tehty yksilöllinen
harjoitusohjelma ”erittäin hyvän” personal trainerin toimesta.
Liikuntaharrastukseen kuuluu tietysti myös totaalinen ruokavalioremontti, jossa
pahat hiilihydraatit on pistetty minimiin ja vastapainona ruokakassit on
täytetty proteiinipitoisella eväällä.
Syy miksi tähän kategoriaan kuuluva asiakas tulee
fysioterapeutin luo on se, että jumi on niin kova, ettei ”hieronta ja
säännöllinen venyttely” enää auta. Pahimmissa tapauksessa vastaanotolle tulon
syy on rasitusvamma esim. penikkataudin, lonkan limapussitulehduksen tai selän
alueen kiputilojen vuoksi. Yleensä asiakas on saanut jo hoitoa hierojan,
kiropraktikon, naprapaatin toimesta ja lääkäriltä on saatu
tulehduskipulääkekuuri sekä lihasrelaksantit. Saaduista hoidoista vasteet ovat
jääneet yleensä lyhytaikaiseksi ja ongelma on alkanut tulla niin hankalaksi,
ettei tuo liikunnan harrastaminen enää onnistu ja oireet ovat yleensä pahimmat
juuri sen jälkeen. Yleensä tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen lisäksi
asiakkailla voi olla vatsaoireita, sydämen rytmihäiriöitä, hengitysvaikeuksia,
unettomuutta, ahdistuneisuutta ja yleistä stressiä, jonka syy-yhteyttä on
hankala kuvata.
Mistäpä sitten lähdetään liikkeelle? Yleensä kun
tarkastellaan asiakkaan perusliikkuvuutta hän tuo esille kankeuden/jäykyyden ja
sen, ettei koe palautuvansa normaalisti. ”Ennen olin tosi notkea ja nyt en saa
sormia lattiaan” ja jäykkyys vaiva etenkin työssä, jossa joutuu olemaan
paikoillaan, mutta myös öisin tai aamuisin heti herättyä. Tämän vuoksi
venyttelyä on tehostettu. Lisäksi lihakset tuntuvat voimattomille ja
rasittamisen jälkeen on tuntemus, ettei lihakset ala lainkaan palautumaan.
Tämän vuoksi niiden harjoittamista ja etenkin vahvistavaa harjoittelua on
tehostettu.
Tapasin muutama viikko sitten alaselkä ja
jalkateräongelmista kärsineen rouvan, joka juoksi muiden liikuntaharrastusten
lisäksi 80 km viikossa, mutta ei kyennyt seisomaan vasemmalla jalalla
tasapainovaikeuden vuoksi. Tapasin crossfitiä harrastavan naisen, joka kärsi
alaselän ja reisien kireydestä eikä päässyt lainkaan kyykkyyn niin, että
polvikulma olisi ylittänyt 90 astetta. 20-vuotiaan yliopistossa opiskelevan ja
yli 10 harjoituskertaa viikossa harjoittelevan naisen ongelma taas oli niin
kova lihaskireys, pää kääntynyt juuri lainkaan, eikä leukoja saanut auki, jotta
voisi edes porkkanaa puraista. Lisäksi hän kärsi hengitysvaikeuksista, jotka
oli tulkittu paniikkihäiriöksi.
Varsin yleinen kliininen löydös tähän asiakasryhmään
kuuluvilla on asennon epäsymmetria. Epäsymmetria on yleisesti etenkin rangan ja
lantion alueella todettu johtuvan ”nivellukoista” ja niitä on mobilisoitu ja
manipuloitu useaan kertaan ja aina ne tulevat takaisin. Asiakkailla on suurta
vaikeutta kontrolloida asentoa ja liikettä. Tästä esimerkkinä yhden jalan
seisonta, jossa lantion sivuttaissuunnan liikkeessä voi olla jopa 10 cm ero
puolten välillä. Epäsymmetria muuttuu aina vain suuremmaksi kun asennon lisäksi
aletaan tarkastelemaan liikettä. Vartalon osien liikkeiden eriyttäminen
toisistaan voi tuottaa vaikeutta. Tästä esimerkkinä esim. seisoma-asennossa
lantion pitäminen paikoillaan kun ylävartalosta tai alaraajoista tuotetaan kiertoliikettä. Kyse on
liikekontrollihäiriöstä.
Sitten se ”jumi”, sitä löytyy joka paikasta mihin koskee.
Eniten valitetaan pohkeita, takareisiä, pakaroita, vatsalihaksia, lonkan
koukistajia, selän ”fileitä”, hartioita ja tietysti niskaa sekä kallon pohjaa.
No mitä nuo jumissa olevat lihakset sitten ovat. Ne ovat liikettä tuottavia
lihaksia, lihaksia, joilla me
tuotamme aktiiviset liikkeet. No miksi ne ovat jumissa? No siksi, että
ne ovat ylikuormittuneet. Ylikuormitus ei pelkästään synny siitä, että me
harjoitamme lihasta ajallisesti tai määrällisesti liikaa. Paljon yleisempi syy
ylikuormitukseen on se, että väärä lihas tekee väärään aikaan väärää asiaa joko
harjoittelun yksipuolisuudesta johtuen tai sen vuoksi, että
käskytysjärjestelmässämme on häiriö.
Liikekontrollin häiriössä kuormittaminen johtaa asteittain
siihen, että elimistömme alkaa kompensoimaan eli keksimään ”toiseksi parasta”
ratkaisua jatkaa liikkumista. Tästä seuraa lihasepätasapaino, jossa liikeradat
rajoittuvat, nivelet jäykistyvät, hermokudokset alkavat ärtymään ja
lihaskalvojärjestelmät (faskit) menevät toiminnanhäiriön tilaan. Tämä johtaa
asteittain siihen, että koko kehomme fysiologia alkaa muuttua koska aivot eivät
saa oikeaa tietoa siitä miten ja millaista liikettä kehossamme tapahtuu. Kun
aivot eivät saa oikeaa tietoa, eivät ne pysty myöskään säätelemään fysiologisia
toimintoja oikein. Tästä johtuen myös sisäelinten toiminta ja hormonitasapaino
voi alkaa järkkymään.
Ihmisellä on liikettä tuottavan lihaksiston lisäksi myös
asentoa ylläpitävää ja liikettä kontrolloivaa lihaksistoa. Kaikkea tätä
kontrolloi aivon motorinen cortex, josta kaikki lihakset saavat käskytyksen.
Lihastasapainossa on kysymys siitä, että oikea lihas tekee oikeaan aikaan
oikeaa asiaa (lihasten toiminnan ajoitus on oikea). Lihasepätasapainoa ei siis
ole se, että vatsalihakset on vahvemmat kun selkälihakset! Syyt ongelman
syntymisen taustalla ovat moninaiset. Ongelma voi olla perimässä, vanhoissa vammoissa,
tuoreissa vammoissa sekä niistä toipumisessa. Lumipallo voi lähteä pyörimään
synnytysten jälkeen kun lantion funktio ei palaudu normaaliksi tai vaikkapa
siitä, että on joutunut työssä kuormittamaan epäsymmetrisesti pidemmän aikaa. Vähitellen
asennon ja liikkeen hahmottaminen häiriintyy, joka voi johtaa koko kehon kuvan
hahmottamisen vaikeuteen.
No mikä tähän neuvoksi? Ehdotan maalaisjärjen käyttämistä!
Liikunta harrastukset tulisi aloittaa asteittain ja kuunnella miten keho siihen
reagoi. Keholle tulisi antaa riittävästi aikaa palautumiseen ja huomioida, että kun kehon kuormitus on kova on monipuolisen ruokavalion merkitys entistäkin suurempi. Jos
harjoituksia on yli 10 viikossa ei palautuminen voi tapahtua niin, että yhtenä
päivänä viikossa "käydään vain uimassa”. Nykyisin kehon asento- ja liikekontrollia sekä
lihastasapainoa voidaan testata ja testien perusteella voidaan löytää ne
”heikot lenkit”, joiden suhteen pitää tehdä työtä, jotta keho kestäisi
kuormittamista. Kun harjoitamme lihaskuntoa on välttämätöntä harjoittaa kehoa
myös kontrollityyppisin harjoittein, vaikka nämä harjoitteet eivät välttämättä
näykkään sixpackissa tai rasvaprosenttia mitatessa. Kipu liikunnan
harrastamisen yhteydessä tarkoittaa sitä, ettei asiat ole hyvin ja kyllä,
asialle pitää tehdä jotain ensitilassa. Kuormituksen keventäminen ja lepo on
ensisijainen asia, mutta jos kipu sen jälkeen uusii on syytä alkaa arvioimaan
kokonaisuutta uudelleen kehon toiminnan kautta. Rasitusvamma kertoo siitä, että
kehon toiminnassa on ollut ongelmaa jo pitkään.
Kaikista vaikeinta näistä ongelmista kärsiville ihmisille on
sana LEPO. Kun ohjeistetaan, että liikkumista tulisi vähentää on se kuin
punainen vaate. Ihminen ei ongelmansa keskellä ymmärrä realiteetteja ja haluaa
liikkua vaikka se pahentaa oireita. Mistä tämä polttava himo jatkaa toimintaa,
joka on jo johtanut ongelmiin? Aika monissa tapauksissa taustalla on
sosiaalinen paine. On luotu itselle uusi freesi identiteetti jota on toitotettu
sosiaalisessa mediassa ja vielä vähän kehaistu suorituskyvyn kehittymistä ja
rasvaprosentin laskua. Kun tämä illuusio alkaa luhistua palasiksi, alkaa
muutenkin tuntua pahalle. On muistettava, että liikunta on kuormittamista ja
silloin kun keho toimii väärin niin kuormittaminen altistaa kudoksia niiden
vaurioitumiselle. Olisi syytä ymmärtää, ettei liikunnan harrastamisella korjata
rasitustyyppisiä vammoja, mutta sillä pystytään niitä ennaltaehkäisemään. Kun
vammoja ennaltaehkäistään liikunnan harrastamisella tuntee ihminen silloin
voivansa hyvin ja liikkuminen on nautinto. Ongelmien korjaaminen ei lähde
sillä, että hoito kohdennetaan vaan oireiden lievittämiseen. On tervettä
kohdata realiteetit, analysoida tilanne ja toimia niin, että toimenpiteet kohdennetaan ongelman syiden, eikä
seurauksien korjaamiseen.
Näin joulun alla on hyvä levätä, antaa keholle aikaa
huokaista ja vähän vaikka niitä paljon parjattuja hiilihydraatteja. Ihminen ei
ole kone vaikka sen toimintaa emme ehkä koskaan pystykään ymmärtämään. Hyvää
Joulua kaikille
Teemu Leppämäki,
Manipulatiivinen fysioterapeutti
Maitland
Concept®
