Joulukuussa 2016
nuorelta alppinistilta Melissa Korkmannilta
operoitiin ilmarinta, tila jossa keuhkon vaurion seurauksena keuhkopussiin oli
päässyt ilmaa. Tästä johtuen keuhko painui kasaan, eikä se pystynyt enää
toimimaan normaalisti. Ennen ongelman selviämistä Melissalla oli ollut
hengitysvaikeuksia pitkin syksyä ja etenkin lentokoneessa ollessa. Takana oli muutama
kaatuminen harjoituksissa ja pientä alaselkäoireilua, mutta ei sen vakavampaa.
Melissa spirometriassa |
Keuhkon operoinnin jälkeen
Melissa oli sairaalahoidossa kaksi viikkoa, jonka jälkeen hän pääsi kotiin
toipumaan. Hengittäminen oli edelleen kivuliasta ja operaatioista johtuen
oikeassa yläraajassa oli liikerajoitusta, tunnottomuutta ja puutumista.
Oikealla puolella ylävartalossa oli pistävää kipua, joka tuntui etenkin
venyttävissä liikkeissä, mutta myös levossa oikealla kyljellä nukkuessa. Melissalle
oli sairaalasta annettu lupa liikkua omien tuntemusten mukaan, mikä aiheutti
nuorelle alppinistille ristiriitaisia tuntemuksia. Halu harjoitella oli kova,
mutta keho kertoi muuta.
Melissa aloitti fysioterapian Mehiläisen Liikuntaklinikalla, jossa tuli kielto kaiken liikkumisen suhteen.
Hengitys ei toiminut ja koko keho oli hälytystilassa. Fysioterapia aloitettiin
perusasioista, joita olivat hengitystoiminnan normalisointi ja kehon toiminnan
palauttaminen normaalitilaan. Tässä vaiheessa ajatus treenaamisesta oli lähinnä
kaukainen haave, jonka vuoksi nuoren urheilijan motivointi kuntoutukseen sekä
uskon luominen urheilun pariin paluusta olivat keskeisiä elementtejä
kuntoutusprosessissa.
Peruselintoimintoihin
kohdistuvissa traumoissa elimistö kehittää voimakkaita suojamekanismeja, joiden
tarkoitus on turvata elimistön toimintaa. Näiden suojamekanismien purkaminen
taas on välttämätöntä kehon normaalin motoriikan palauttamiseksi. Kehon
motoriikan kanssa joutuu työskentelemään paljon ja työkalut ovat erilaisia kuin
suorituskyvyn harjoittelussa. Samalla joutuu vastakkain vielä sen tosiasian
kanssa, että keho ei toimi kuten aikaisemmin. Tässä kohdassa oikeiden asioiden
tekemättä jättäminen ja ylittämällä aita
sieltä missä se on matalin kostautuu karvaasti.
Fysiikkaharjoitus Kuopiohallilla |
Kun Melissa oli normaalissa
elämässä oireeton, ei normaaliharjoitteluun ollut vielä kuitenkaan mitään asiaa.
Kehon oikealle puolelle kohdistunut vamma aiheutti kehossa epäsymmetriaa, joka
näkyi niin asennossa kun kehon funktioissakin. Harjoittelussa siirryttiin asento-
ja liikekontrollia harjoittaviin asioihin, mikä sinänsä jo asteittain alkoi
muistuttaa normaalia harjoittelua. Samalla alettiin miettimään miten kesän
fysiikkaharjoittelua lähdetään toteuttamaan ja Melissan kasvoillakin alkoi
näkyä jo pientä hymyä.
Kevään tullen päädyttiin siihen ratkaisuun, että helpompi tapa kesäharjoittelun toteuttamisessa oli yhteistyön jatkaminen myös fysiikkaharjoittelun osalta. Tämä oli huomattavasti helpompaa kuin se, että fysioterapeutti alkaa ohjeistamaan valmentajia siitä mitä toimintakyvyn kannalta voi tai saa tehdä. Kesän aikana harjoittelun painopistettä alettiin asteittain siirtämään suorituskykyä harjoittavaksi tekemiseksi, joka kuitenkin toteutettiin niin, että Melissan keho pystyi sitä hyvin käsittelemään.
Hymyt herkässä ennen jäätikköleirille lähtöä |
Vakavasta vammasta
kuntoutuminen on nuorelle urheilijalle aina traumaattinen kokemus ja aiheuttaa
aina uskon horjumista omaan tekemiseen. Tilannetta ei helpota se, että näkee
jatkuvasti treenikumppaneiden harjoittelua, kilpailemista ja kehittymistä.
Näistä asioista keskusteltiin myös Melissan kanssa usein. Vähintäänkin yhtä
usein Melissaa piti muistuttaa siitä, että loukkaantuminen ei ole vienyt pois
sitä lahjakkuutta, jota ennen loukkaantumista oli. Tärkeänä yhteistyökumppanina
Melissan kuntoutuksessa on ollut henkisenä valmentajana toimiva fysioterapeutti
Hanna-Maria Seppälä, joka entisenä huippu-urheilijana pystyy hyvin ymmärtämään
Melissan tilannetta sekä antamaan ohjeita itseluottamuksen ylläpitämiseen ja
rakentamiseen.
Nyt Melissa on palannut normaaliin
harjoitteluun, mutta se toteutetaan edelleen oman kehon ehdoilla. Hengitys toimii
lähes normaalisti, ongelmia tulee enää vain erittäin voimakkaassa
kuormituksessa. Usko itseen, omaan
kehoon ja sen suorituskykyyn on kuntoutumisen aikana palannut. Melissa on
kasvanut prosessin aikana myös urheilijana. Aikaisemmin itsenäinen harjoittelu
ei ollut Melissan juttu ja nyt se tuntuu olevan juuri se juttu. Hän tietää
paremmin omat heikkoutensa ja vahvuutensa, isoakin vuorta voidaan siirtää. Huippu-urheilijaksi
kasvaminen on prosessi, joka jokaisen on tehtävä itse. Aina loukkaantuminen ei
ole huono asia vaan se voi olla siemen myös huippu-urheilijaksi kasvamisessa.
Juttu on julkaistu Tahkon alppikoulun kausijulkaisussa 2018