Vammasta kuntoutuminen on kasvattava prosessi

Joulukuussa 2016 nuorelta  alppinistilta Melissa Korkmannilta operoitiin ilmarinta, tila jossa keuhkon vaurion seurauksena keuhkopussiin oli päässyt ilmaa. Tästä johtuen keuhko painui kasaan, eikä se pystynyt enää toimimaan normaalisti. Ennen ongelman selviämistä Melissalla oli ollut hengitysvaikeuksia pitkin syksyä ja etenkin lentokoneessa ollessa. Takana oli muutama kaatuminen harjoituksissa ja pientä alaselkäoireilua, mutta ei sen vakavampaa.  

Melissa spirometriassa

Keuhkon operoinnin jälkeen Melissa oli sairaalahoidossa kaksi viikkoa, jonka jälkeen hän pääsi kotiin toipumaan. Hengittäminen oli edelleen kivuliasta ja operaatioista johtuen oikeassa yläraajassa oli liikerajoitusta, tunnottomuutta ja puutumista. Oikealla puolella ylävartalossa oli pistävää kipua, joka tuntui etenkin venyttävissä liikkeissä, mutta myös levossa oikealla kyljellä nukkuessa. Melissalle oli sairaalasta annettu lupa liikkua omien tuntemusten mukaan, mikä aiheutti nuorelle alppinistille ristiriitaisia tuntemuksia. Halu harjoitella oli kova, mutta keho kertoi muuta.

Melissa aloitti fysioterapian Mehiläisen Liikuntaklinikalla, jossa tuli kielto kaiken liikkumisen suhteen. Hengitys ei toiminut ja koko keho oli hälytystilassa. Fysioterapia aloitettiin perusasioista, joita olivat hengitystoiminnan normalisointi ja kehon toiminnan palauttaminen normaalitilaan. Tässä vaiheessa ajatus treenaamisesta oli lähinnä kaukainen haave, jonka vuoksi nuoren urheilijan motivointi kuntoutukseen sekä uskon luominen urheilun pariin paluusta olivat keskeisiä elementtejä kuntoutusprosessissa.

Peruselintoimintoihin kohdistuvissa traumoissa elimistö kehittää voimakkaita suojamekanismeja, joiden tarkoitus on turvata elimistön toimintaa. Näiden suojamekanismien purkaminen taas on välttämätöntä kehon normaalin motoriikan palauttamiseksi. Kehon motoriikan kanssa joutuu työskentelemään paljon ja työkalut ovat erilaisia kuin suorituskyvyn harjoittelussa. Samalla joutuu vastakkain vielä sen tosiasian kanssa, että keho ei toimi kuten aikaisemmin. Tässä kohdassa oikeiden asioiden tekemättä jättäminen ja  ylittämällä aita sieltä missä se on matalin kostautuu karvaasti. 

Fysiikkaharjoitus Kuopiohallilla

Kun Melissa oli normaalissa elämässä oireeton, ei normaaliharjoitteluun ollut vielä kuitenkaan mitään asiaa. Kehon oikealle puolelle kohdistunut vamma aiheutti kehossa epäsymmetriaa, joka näkyi niin asennossa kun kehon funktioissakin. Harjoittelussa siirryttiin asento- ja liikekontrollia harjoittaviin asioihin, mikä sinänsä jo asteittain alkoi muistuttaa normaalia harjoittelua. Samalla alettiin miettimään miten kesän fysiikkaharjoittelua lähdetään toteuttamaan ja Melissan kasvoillakin alkoi näkyä jo pientä hymyä.

Kevään tullen päädyttiin siihen ratkaisuun, että helpompi tapa kesäharjoittelun toteuttamisessa oli yhteistyön jatkaminen  myös fysiikkaharjoittelun osalta. Tämä oli huomattavasti helpompaa kuin se, että fysioterapeutti alkaa ohjeistamaan valmentajia siitä mitä toimintakyvyn kannalta voi tai saa tehdä. Kesän aikana harjoittelun painopistettä alettiin asteittain siirtämään suorituskykyä harjoittavaksi tekemiseksi, joka kuitenkin toteutettiin niin, että Melissan keho pystyi sitä hyvin käsittelemään.

Hymyt herkässä ennen jäätikköleirille lähtöä

Vakavasta vammasta kuntoutuminen on nuorelle urheilijalle aina traumaattinen kokemus ja aiheuttaa aina uskon horjumista omaan tekemiseen. Tilannetta ei helpota se, että näkee jatkuvasti treenikumppaneiden harjoittelua, kilpailemista ja kehittymistä. Näistä asioista keskusteltiin myös Melissan kanssa usein. Vähintäänkin yhtä usein Melissaa piti muistuttaa siitä, että loukkaantuminen ei ole vienyt pois sitä lahjakkuutta, jota ennen loukkaantumista oli. Tärkeänä yhteistyökumppanina Melissan kuntoutuksessa on ollut henkisenä valmentajana toimiva fysioterapeutti Hanna-Maria Seppälä, joka entisenä huippu-urheilijana pystyy hyvin ymmärtämään Melissan tilannetta sekä antamaan ohjeita itseluottamuksen ylläpitämiseen ja rakentamiseen.

Nyt Melissa on palannut normaaliin harjoitteluun, mutta se toteutetaan edelleen oman kehon ehdoilla. Hengitys toimii lähes normaalisti, ongelmia tulee enää vain erittäin voimakkaassa kuormituksessa.  Usko itseen, omaan kehoon ja sen suorituskykyyn on kuntoutumisen aikana palannut. Melissa on kasvanut prosessin aikana myös urheilijana. Aikaisemmin itsenäinen harjoittelu ei ollut Melissan juttu ja nyt se tuntuu olevan juuri se juttu. Hän tietää paremmin omat heikkoutensa ja vahvuutensa, isoakin vuorta voidaan siirtää. Huippu-urheilijaksi kasvaminen on prosessi, joka jokaisen on tehtävä itse. Aina loukkaantuminen ei ole huono asia vaan se voi olla siemen myös huippu-urheilijaksi kasvamisessa.

Juttu on julkaistu Tahkon alppikoulun kausijulkaisussa 2018