Faskiauskovaisuus

Asiakkaani oli käynyt fysiatrin vastaanotolla ja kertonut käyneensä minulla fysioterapiassa, johon fysiatri oli todennut, ettei hän ole ”faskiauskovainen”. En  minäkään ole ”parasetamoliuskovainen”, enkä tunnustaudu myöskään ”faskiauskovaiseksi”. Olen kuitenkin aina pyrkinyt seuraamaan oman alani tutkimusta ja olemaan oman alani kehityksessä mukana. Toisaalta ymmärrän hyvin, mitä fysiatri ”faskiasukovaisuudella” tarkoittaa mutta nyt se ei vain osunut, eikä uponnut.

Itse olen saanut seurata tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapia-genreä 20 vuoden ajan. Tuona aikana olemme juosseet milloin minkäkin suuntauksen perässä. Kun valmistuin 90-luvun puolivälissä, oli manipulaatio se juttu, jolla kaikki hoidettiin 1-3 käyntikerralla. Sen jälkeen on tullut neuraalikudoksen mobilisaatiot, MDT, liikekontrollihäiriöt, kinesioteippaus ja nyt tämä mystinen faskia.

Dissektiokuvaa pohkeen faskiasta

Mistä tämä faskiahypetys nyt on tuulta purjeisiinsa saanut? Anatomisesti faskiaa pidettiin pitkään pelkkänä sidekudoksena, joka sitoi ja suojasi kudoksia, mutta myös jakoi kehon rakenteita eri osiin. Faskiakudosta on alettu tutkimaan tarkemmin tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä. Nykyisin tiedetään, että faskia on koko kehon kattava sidekudosverkosto, johon kaikki elimistöön liittyvät osat jollakin  lailla liittyvät. (Stecco & Stecco 2012, Benjamin 2009)

Nykytutkimuksen mukaan faskiakudos toimii voimien välittäjänä kehossa. Siihen pystytään myös varastoimaan elastista energiaa, joka vapautuu liikkuessamme. Erityisen merkittävää on ollut tutkimustieto, joka on osoittanut faskian olevan hermotettua kudosta ja  yksi kehomme merkittävimmistä aistielimistä. Sen välittämän information perusteella keskushermostomme säätelee kehomme asentoa ja liikkeitä, vaikka emme itse niitä näkisikään. Näin ollen käsitys pelkästä kudoksia kasassa pitävästä rakenteesta on pitänyt heittää romukoppaan ja nykyisin faskian ymmärretään olevan olennainen osa kehon viestijärjestelmää. (Schleip 2003, Langevin 2006, Stecco ym. 2011, Vleeming et 1995, 1996,  Stecco L. 1996, 2004,  Stecco L. and Stecco C. 2009)

Faskiatutkimuksen kautta olemme myös oppineet paremmin ymmärtämään tuki- ja liikuntaelimistön ja keskushermoston välistä toimintaa ja mm. sitä miten kehomme toiminta on yhteydessä kehon säätelyjärjestelmiin. Faskiakudos välittää suoraa informaatiota autonomiselle hermostollemme. Se taas säätelee niitä kehomme toimintoja, joita emme tahdonalaisesti pysty säätelemään. Eli emme voi ennen pikkujouluihin lähtöä laittaa maksaamme polttamaan enemmän alkoholia, vaikka kuinka asiaa ajattelisimme. Sympaattinen hermosto säätelee mm. sisäelinten kuten suoliston ja verenkiertoelimistön toimintaa. Se toimii hätätilanteissa lisäämällä hegitystiheyttä ja sydämen lyöntitiheyttä, kun juoksemme savannilla leijonaa karkuun. Faskiarakenne toimii siis vahvana linkkinä tuki- ja liikuntaelimistön sekä keskushermoston välillä. (Scleip 2003, Stecco et al. 2008, Benjamin 2009)

Valtaosa tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen parissa työskentelevistä hoitaa vaivoja, jotka ovat toiminnallisia eli johtuvat siitä, että ihminen toimii biomekaanisesti väärin. Tästä seuraa kudosten ylikuormittuminen ja myofaskiaaliset kipuoireet. Myofaskiaalisen kivun syntymekanismia ei kuitenkaan vielä täysin tunneta. Varsin tyypillistä myofaskiaaliselle kivulle on se, että pystymme toimimaan kuormituksessa melko normaalisti, mutta kuormituksen jälkeen kipu asteittain lisääntyy ja joskus sitä on jopa vaikea yhdistää toimintaan, joka oireen provosoi. Tutkimuksissa on todettu yksipuolisen liikkeen, tulehdusten, vammojen ja operaatioiden aiheuttavan faskiarakenteiden paksuuntumista sekä faskiakerrosten välisen liukumisen heikkenemistä, jonka taas tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin kipuoireyhtymiin. (Barbe ym 2006, Fedorczyk ym 2010, Langevin  2011)

Faskian manipulointia

Myofaskiaalikudoksen erilaisten manuaalisten käsittelyiden on jo pitkään tiedetty vapauttavan kudoksia, parantavan liikkuvuutta, lievittävän kipuja ja tuovan rentoutumisen tunteen. Osteopaatit ovat olleet faskiahoidoissa fysioterapeutteja edellä jo vuosikymmenien ajan. Nyt elämme vaihetta, jossa eri faskiakoulukunnat taistelevat siitä kenen tekniikka on se paras ja kenen hoitomenetelmillä saadaan parhaat tulokset. Ikävä kyllä tuohon taitojen mittaukseen kuuluu vahvasti myös toisten koulukuntien dissaaminen, joka on mielestäni lapsellisuuden huippu. Faskiasta on myös tehty tuote ja ainahan hyvä tuote myy. 

Kaiken tämän informaatiotulvan keskellä itse faskiakäsittelyistä on tullut SE juttu. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että jostain se ongelma on syntynyt ja se tuskin on pyhän hengen tuotetta. Ongelmiin johtaneet SYYT tulisikin selvittää mahdollisimman tarkasti ennen kun alamme laput silmillä ”jynssäämään nahkaa rullalle”. Jos syyt vaivojen taustalla jäävät selvittämättä, on ihmistä erittäin vaikea saada toimimaan oikein ja tämän jälkeen annamme vain oireeseen kohdentuvaa hoitoa.

Fysioterapeutit ovat liikkeen ammattilaisia, joiden tulisi selvittää hermolihasjärjestelmän häiriöt. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myofaskiaalikudoksen manuaalinen hoitaminen on keskeinen työkalu ihmisen kipuoireiden ja perusliikkumisen normalisoinnissa. Varsin usein se on toimenpide, jolla mahdollistetaan varsinainen normaalin funktion harjoittaminen. Olen vakuuttunut siitä, että passiivisia käsittelyjä tärkeämpää on opettaa ihminen käyttämään kehoansa oikein, jotta näiltä toiminnan häiriöiltä vältyttäisiin myös jatkossa. Muutoin on suuri vaara, että ajaudutaan ns. Fast Fix hoitoon, jossa asiakas on ovellamme aina kun oire alkaa uudelleen vaivaamaan.

Voi olla vaikea uskoa tai ymmärtää, että 10 vuotta sitten nyrjähtänyt nilkka voisi olla alaselkäkivun tai jopa olkapääkivun taustalla. Kudosarkuus ja kipu, johtavat yleensä kompensaatioon, jolloin kudosten kuormitusolosuhteet alkavat muuttua. Näin ollen sidekudoksista tulevat viestit alkavat häiriintyä ja liike- ja asentoaistimuksemme alkaa kärsiä. Kun tila jatkuu pitkään, vaikuttaa se lihasten toiminnan ajoitukseen sekä liikkeiden tarkkuuteen. Hermolihasjärjestelmän häiriöillä on todettu olevan osuutta tuki- ja liikuntaelimistön vammojen syntyyn. (Hewett & Myer 2011, Sahrman 2002, O ́Sullivan & Beales2007, Luomajoki 2008) Kehon liikekontrollia parantavan harjoittelun on todettu ennaltaehkäisevän kiputilojen syntyä sekä urheiluvammoja (Luomajoki ym. 2010, Saner ym. 2011, Pasanen ym. 2009, Mandelbaum ym. 2005, Myklebust ym. 2007). 

Oma kokemukseni on se, että kun manuaaliset käsittelyt vähentävät ihmisen oireita, valitettavan usein myös motivaatio omatoimiseen harjoitteluun vähenee. Koska faskiakäsittelyt ovat varsin tehokkaita oireiden suhteen, omatoimiharjoitteet löytyvät varsin usein keräyspaperikorista, josta niitä aletaan kaivella uudestaan muutaman viikon päästä oireiden palattua. Tämän vuoksi olisi tärkeää kertoa asiakkaalle miten hoito vaikuttaa ja miten voidaan saavutetaan pysyviä tuloksia. Eli vieläkään ei ole löydetty sellaista hoitomuotoa, jolla keho saadaan toimimaan oikein ilman harjoittelua. Täytyy kuitenkin muistaa, että lopullinen vastuu ongelmien voittamisessa on aina ihmisellä itsellään.  

Varsin usein vaivojen kanssa eletään ns. mukavuusalueella, jossa omista harrastuksista ja liikkumistottumuksista pidetään kiinni, vaikka jossain alitajunnan sopukassa tiedetään niiden provosoivan kipuoireita. Kun keho toimii väärin, se toimii väärin kaikkeen liikkumiseen liittyen. Joskus vain ollaan sellaisessa tilanteessa, että ottaakseen askeleita eteenpäin on otettava muutama askel taaksepäin ja tämä tarkoittaa usein tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa kuormitustason laskemista niin paljon, että oman kehon hermolihasjärjestelmä kykenee liikkeitä optimaalisesti tuottamaan. Tämä taas vaatii uuden oppimista ja sekös mukavuusalueella eläville on myrkkyä. On paljon mukavampi tehdä asiat niin kun on aina tehnyt ja sitten kun vaivaa taas alkaa olla, voi faskiat käsitellä auki.

Myofaskiaalisten kiputilojen haltuun saaminen vaatii aina jonkinlaista kudosten harjoittamista ja tuon harjoittamisen tulisi tapahtua tasolla, jossa kudoksemme eivät ylikuormitu. On turha laittaa lonkkakivusta kärsivää ihmistä kävelemään sauvakävelyä, jossa hän ei pysty ilman kompensaatiota painoa raajan päälle viemään. Kompensaation välttämiseksi harjoittelun täytyy lähteä pienemmistä osista ja kuormitusta lisätään kehityksen mukaan. Itse pidän ns. funktionaalisesta harjoittamisesta, jossa liikkuvuus, hallinta ja voima integroituvat toisiinsa. Kun selkeät raja-aidat harjoittelun eri osa-alueiden välillä häilyvät, ollaan lähempänä ihmisen normaalia perusliikkumista ja kehon käyttöä.

Oppia Robert Schleipiltä

Mielestäni faskiatutkimus on avannut meille mahtavan väylän ymmärtää paremmin kehomme toimintaa ja loistavan työkalun tuki- ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskiahoitojen antajan tulee ymmärtää milloin hoitoa kannattaa antaa, miten se vaikuttaa ja mikä on sen rooli muiden hoitointentioiden suhteen. Vaikka faskiatutkimus on vielä nuorta, se on kirjoittanut jo anatomian oppikirjoja uudelleen, enkä usko sen jäävän vain ”hetken hurmaksi” tuki- ja liikuntaelimistön hoitomuotona. Uskonnoksi sitä ei kuitenkaan kannata ottaa.

Itse en ole koskaan ollut minkään yhden koulukunnan puolesta puhuja vaan olen pyrkinyt kehittämään itseäni ”pullasta rusinoita nyppien”. Suosittelisin kaikille suhtautumaan avoimin mielin uusiin ja vanhoihin hoitomuotoihin ja antamaan viisaiden miesten ja naisten kertoa uusista tutkimuksista. Aika sitten näyttää mihin ne johtavat ja kuinka tuota tietoa käytetään.