Rannenivelen yliliikkuvuutta |
Viimevuosina tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen kirjoon on noussut uusi ja varsin merkittävä ongelma, joka on löysä sidekudosrakenne. Sidekudokseen ja sen toimintaan alettiin kiinnittää huomiota vasta kun faskiatutkimus kunnolla pääsi alkuun ja avasi silmiä ongelman monimuotoisuudesta. Löysän sidekudoksen ongelmista kärsivillä ongelmat ovat moninaiset ja niiden hoitaminen vaikeaa. Edelleen diagnostiikka jakaa mielipiteitä, eikä ihme.
MONIMUOTOINEN FASKIA
Sidekudos on proteiineista muodostuneita säiemäisiä
rakenteita, jotka muodostavat koko kehon kattavan verkoston. Se muodostuu mm.
kuormitusta ja vetoa kestävästä kollageenista sekä joustavasta ja venyvästä
elastiinista. Noiden kudosten rakennusohjeet sijaitsevat geeneissämme ja
valitettavasti geenistössä olevat virheet johtavat myös siihen, että
sidekudosrakenteeseemme voi tulla rakennevirheitä. Rakennevirheet voivat johtaa
siihen, että kudoksemme on löysää eikä kykene niihin toimintoihin, joita siltä
yleisesti odotamme.
´Faskiarakennetta |
Nykyään faskian tiedetään olevan aistielin,
joka välittää tietoa kehon tapahtumista. Sen välityksellä kudoksemme ja keskushermosto
keskustelevat keskenään. Faskiarakenteet pitävät sisällään valtava määrän
aistivaa reseptoriikkaa eli hermopäätteitä, jotka reagoivat mm. kudoksen
paineen ja pituuden muutoksiin ja antavat näin aivoillemme tietoa kehon asennoista
ja liikkeistä. Mitä täsmällisempää tietoa aivomme saavat sitä paremmin aivomme
pystyvät ohjaamaan kehomme tukilihaksiston toimintaa. Faskiarakenteessa olevan
reseptoriikan kautta aivot säätelevät lihasten oikea-aikaista toimintaa ja
suojaavat kehoa virheellisiltä liikkeiltä ja kuormituksilta.
Tämän perusteella onkin varsin helppo ymmärtää,
että ihminen, jonka sidekudosrakenne ei ole normaali, on pulassa. Sidekudoksen
ongelmien diagnosoinnin suhteen ongelmaksi on noussut se, että oirekuva sekä
kliiniset löydökset ovat varsin moninaisia. Löysästä sidekudoksesta kärsivien
ihmisten sairaskertomukset ovat pääsääntöisesti uuden testamentin mittaisia. Ongelmien
kirjo on laaja, minkä vuoksi oikeaan diagnoosiin päätyminen on pitkä ja kivinen
prosessi.
LÖYSÄ KUDOS MONEN ONGELMAN TAKANA
Erilaiset arvet ovat tavallinen löydös |
Löysät nilkkanivelet lepoasennossa. |
LÖYSÄN KUDOKSEN VAIKUTUKSET LAAJOJA
Sympaattinen eli ei-tahdonalainen hermosto
säätelee kaikkea sitä, mitä ihminen ei tahdonalaisesti voi säädellä.
Sympaattinen hermosto säätelee täten mm. sisäelinten ja sisäerityksen
(kilpirauhanen, aivolisäke, lisäkilpirauhanen, lisämunuainen ja haima)
toimintaa. Lisäksi sympaattinen hermosto ohjaa vahvasti esim. purentalihasten, pallean
ja lantionpohjan toimintaa. Kun keskushermosto on jatkuvan informaatiotulvan
alla, on selvää, että sen toimintakyky heikkenee ja sen ohjaamissa toiminnoissa
tulee toiminnan häiriintymistä. Faskiatutkimus on osoittanut, että sisäelimistön
ja tuki- ja liikuntaelimistön faskiarakenteita on varsin vaikea, jopa
mahdotonta erottaa toisistaan. Tästä esimerkkinä sydänkohtauksessa vasempaan
yläraajaan säteilevä kipu tai sappivaivassa oikean lapaluun tai hartian
alueelle säteilevä kipu. On myös varsin yleistä, että ihminen ei osaa erottaa onko kipua vatsassa vai selässä.
Löysä nilkan ligamenttirakenne |
Kontrolloivien lihasten puutteellisen toiminnan
vuoksi myös lantion voimalukitus jää puutteelliseksi ja koko ihmisen
perusliikkuminen häiriintyy. Lantion voimalukitus on yksi keskeisimpiä
funktioita pystyasennon ylläpidolle ja liikkumiselle. Lantion voimalukitus
luodaan nivelsiderakenteiden, faskiarakenteiden ja lihasten yhteistoiminnalla,
joka on keskushermoston ja aivojen saumattoman yhteistyön tulos. Lantio luo
biomekaanisen tuen ylävartalon- ja alaraajojen lihasten voimantuotolle. Kun
kudoslöysyydestä johtuen lantion voimalukitus pettää, johtaa se tilanteeseen, missä liikettä tuottamaan tarkoitetut lihakset alkavat kompensoida ja auttavat
lantion voimalukituksessa. Tämä on toimintaa, jossa väärät lihakset tekevät
väärää asiaa ja johtaa kudosten ylikuormitukseen, faskiarakenteiden toiminnan
häiriöihin sekä pitkään jatkuessaan kivun kroonistumiseen. Tämä ongelma ei
korjaannu kireitä lihaksia venyttelemällä ja rullaamalla, kaiken parantavalla
sauvakävelyllä tai kahvakuulajumpalla. Se vaatii kokonaiskuormituksen
keventämistä, kudosten elvyttävää liikettä sekä spesifiä ja suunnitelmallista
liikeharjoittelua, joiden suhteen terapeutin taidot sitten todella punnitaan.
DIAGNOSTIIKKAA VAI LOTTOA
Löysää sidekudosta diagnosoidessa vaikeutena on
varsin häilyvät ja vanhat diagnostiset kriteerit. Hypermobiliteettioireyhtymässä on kyse
ns. hyvänlaatuisesta yliliikkuvuudesta, jossa kudos on löysää ja nivelissä on
tavallista suurempi liikkuvuus mutta ihmisellä ei ole muita sidekudokseen
liittyviä ongelmia. No, sellaisia ihmisiä ei vastaanotoilla pitäisi näkyä, jos
ongelmia ei ole? Ehlers-Danlosin (EDS) oireyhtymässä on kysymys vakavammasta
sidekudoksen rakennehäiriöstä. EDS:ssä ei ole kyse pelkästä kudoksen
yliliikkuvuudesta vaan kyseessä on multisysteemisairaus, laaja ongelmavyyhti,
jossa keskeisenä ongelmana on kipu, kehon hallintaan liittyvät vaikeudet sekä
sympaattisen hermojärjestelmän häiriintyminen. EDS jaetaan karkeasti klassiseen,
yliliikkuvaan ja vaskulaariseen muotoon. Näistä yleisin on EDS hypermobiliteettimuoto,
jota kutsutaan Ehlers-Danlosin oireyhtymä tyyppi III:na.
EDS-kriteerit 20-vuoden takaa, Beighton P et al Am J Med Genet 1998 |
DIAGNOOSI RATKAISEE KUNTOUTUKSEN?
Rannetuki ja sorminivelten korutuki |
KUNTOUTUKSEN OIKEA KOHDENNUS TÄRKEÄÄ
Yliliikkuvuuden diagnostiset kriteerit ovat
huonot mutta meillä on hyvät kriteerit testata ihmisen kehon toimintaa sekä
arvioida, minkä tasoiseen liikuntaan, liikkumiseen ja kehon harjoittamiseen ihminen
on valmis. Meillä on hyvät mittarit arvioida kehon asento- ja liikekontrollia
sekä lihastasapainoa. Meillä on miljoona hyvää harjoitusta korjata asioita
mutta fysioterapeutin tehtävä olisi miettiä yksilöllisesti, mikä kaikista hyvistä
harjoitusliikkeistä olisi juuri nyt hoidossa olevan ihmisen ongelman kannalta paras
ja vaikuttavin. Meillä on mahdollisuus harjoittaa kuormittamatonta liikuntaa
esim. vedessä, pyöräillen sekä keskittymällä kehon hallintaan, koordinaatioon ja
hermoston toiminnan normalisointiin. On muistettava, että liikunnan
harrastaminen on kuormittamista ja löysästä sidekudoksesta kärsivän täytyy
saada kehon toimintakyky riittävälle tasolle ennen kuormittavamman liikunnan
tai liikuntaharrastuksen aloittamista. Pitää ymmärtää, miksi kuormituskestävyys
on huono, mikä siihen on johtanut ja miten ongelmaa voidaan korjata.
Lannerangan kontrollivaikeus |
Keskustelupalstoilla osa potilaista luukuttaa
mitä tukia ja tukitoimia on saanut, toiset haukkuvat lääkäreitä, jotka eivät
ole niitä antaneet ja osa referoi solubiologian ja genetiikan tutkimuksia ja
antaa lääkäreille ohjeita mitä kokeita pitää ottaa ja milloin. Virhe! Lääkäreitähän
ei tunnetusti kannata mennä neuvomaan varsinkaan asiassa, josta ei ole selkeää käypähoitosuositusta. On syntynyt selkeä vastakkain asettelun tilanne
ja vikaa on molemmissa osapuolissa. Lääkäreillä se on tietämättömyyttä ja
linjattomuutta, mikä pahimmillaan johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun.
Potilaiden puolelta taas fokuksen katoamista oleellisesta; tärkeintä olisi käyttää
kaikki energia kehon toiminnan optimointiin. Ongelmat eivät katoa vain papereita
pyörittämällä, lääkäreitä sosiaalisessa mediassa moittimalla tai tukia ja kompressiovaatteita
sovittamalla. Kehon toiminnot vaativat systemaattista harjoittamista, jota voi
aina jossain määrin toteuttaa ilman sen suurempaa showta.
Liikeharjoitus ultraääniohjauksessa |
Olen hoitanut löysyydestä kärsiviä ihmisiä reilun 15 vuotta. Asia, jota olen ihmetellyt on se, miten vaikea tämä asia voi olla. Yhdessäkään tapauksessa hoitoketju ei ole edennyt ilman vääntämistä ja jonkun mielen pahoittamista. Tuo
kärhämöinti vie asian heti väärille urille. Ammattilainen tunnistaa löysän
sidekudoksen jo käden puristuksella saatikka, jos hän vaivautuu tekemään
vaivasta kärsivälle yhtään perusteellisemman kliinisen tutkimuksen ja kuuntelee historian, miten ongelmat ovat alkaneet ja mikä mättää. Ihmiset, joilla tuo ongelma on, eivät selviä elämässä ilman apua ja ohjausta mutta liialla paapomisellakaan ei
tilannetta paranneta. Kun apu ja tuki jää antamatta heti ongelmien alkaessa,
tulee lasku tulevaisuudessa moninkertaisena maksettavaksi. Sillä tavalla ei
säästöjä tehdä ja se on kaiken lisäksi huonoa hoitamista! Me tarvitsemme
kriteerit diagnostiikkaa varten mutta sillä välin meidän tulisi pyrkiä hyvässä yhteistyössä tunnistamaan ongelmat ja kehittämään löysyydestä kärsivien toimintakykyä.
Beighton P, De Paepe A, Steinmann B, Tsipouras P, Wenstrup R J, Ehler-Danlos Syndromes: Revised nosology, Villefranche, American Journal of Medical Genetics 1998.
Gatzit Y, Jacob G, Grahame R, Ehler-Danlos Syndrome-Hypermobility Type: A Much Neglected Multisystemic Disorder, Rambam Maimondies Medical Journal 2016.
Keer, R. & Grahame, R, Hypermobility Syndrome. Recognition and Management for Physiotherapists. Elsevier. 2003.
Malfait F, Wenstrup R J and De Paepe A. Clinical and genetic aspect of Ehler –Danlos syndrome, classic tupe. Genetics in Medicine 2010.
O'Sullivan P. Diagnosis and classification of chronic low back pain disorders: maladaptive movement and motor control impairments as underlying mechanism. Manual Therapy 2005.
Pacey et al. Exercise in children with joint hypermobility syndrome and knee pain: a randomized controlled trial comparing exercise into hypermobile versus neutral knee extension. Pediatric Rheumatology 2013.
Saner J, Kool J, de Bie RA, Sieben JM, Luomajoki H. Movement control exercise versus general exercise to reduce disability in patients with low back pain and movement control impairment. A randomised controlled trial. BMC Musculoskelet Disorders 2011.
Schleip R Fascial plasticity, a new neurobiological explanation, part 2. Journal of bodywork and movement therapies 2003.
Shleip R, Duerselen L, Vleeming A, Naylor IL, Lehmann-Horn F, Zorn A, Jaeger H, Klingler W, Strain hardening of fascia: static stretching of dense fibrous connective tissues can induce a temporary stiffness increase accompanied by enhanced matrix hydration. Journal of Bodywork and Movement Therapies 2012.
Stecco A, Gesi M, Stecco C, Stern R, Fascial components of the myofascial pain syndrome, Current Pain and Headache Reports 2013.
Stecco A, Gilliar W, Hill R, Fullerton B, Stecco C. The anatomical and functional relation between gluteus maximus and fascia lata. Journal of Bodywork and Movement Therapies 2014.
Stecco C, Porzionato A, Lancerotto L, Stecco A, Macchi V, Day JA, De Caro R. Histological study of the deep fasciae of the limbs. Journal of Bodywork and Movement Therapies 2008.
Vleeming A, Albert HB, Ostgaard HC, Sturesson B, Stuge B European guidelines for the diagnosis and treatment of pelvic girdle Pain. European Spine Journal 2008.
Paljon asiaa, vaikkakin osa asian vierestä ja mutu tuntumaa. Se mikä ihmetyttää on että tunnut jotenkin olevan närkästynyt siitä mitä vertaiset puhuvat keskenään, "luukuttavat". Onko sinulla jotenkin käsitys että täällä tukia haluamalla halutaan? Kyllä täällä ihan vaan halutaan laittaa sukat jalkaan ilman että sormet ranteet yms on irti, vinossa ja krampissa. Mitä tulee hoitoihin, ihan kaikille se ei ole mahdollista, missään mittakaavassa. Kunto, talous, asuinpaikka määrittelee näitä. Lääkäreillä juostaan kun lausunnot tarvitaan ihan joka paikkaan ja asiaan omansa, valituskierteet vielä erikseen. Olisi kiva että asettuisit miettimään meidän lötköjen asemaan, kun niitä voimia ei ole, kuten ehkä olet niiden vuosien aikana huomannut kun olet hoitanut meikäläisiä.
VastaaPoistaHyvä, että kosketti :) Hyvää lopputalvea :)
PoistaHei!
VastaaPoistaMinusta tämä on erittäin hyvä, jämäkkä teksti, kiitos tästä! Jaoin tämän omassa blogissanikin. Mutta lisäätkö s-kirjaimen vielä mukaan, siis Ehlers-Danlos, ei Ehler-Danlos ;) Pieni mutta iso asia, kun koko oireyhtymän nimestä on kyse...
Muutamia mietintöjäni tekstisi perusteella vielä. Itsekin sairastan siis Ehlers-Danlosin oireyhtymää sekä lonkkadysplasiaa. Koen, että yleisestikin on sekä hoitohenkilökunnan että potilaiden keskuudessa ihan hyvä nähdä se, että kaikkien olisi hyvä yrittää parantaa näiden sairauksien ymmärrystä ja hoitoa niin, että oltaisiin kaikki yhdessä miettimässä, miten asioita, niiden ymmärrystä ja hoitoa voisi parantaa ja kehittää. Ei niin, että automaattisesti potilas ja hoitava henkilö - on hän sitten lääkäri tai esim. fysioterapeutti - ovat "puolesta ja vastaan" ja tulee tuollainen kuvaamasi taistelu- tai riitatilanne. Se on turhaa ja vie kaikilta paljon ylimääräistä energiaa ja resursseja. Se myös lannistaa, potilaita ainakin, jotka ovat jo muutenkin usein vaikeissa tilanteissa sekä fyysisesti että jotkut henkisestikin.
Arvostan lääkäreissä ja fysioterapeuteissa sitä eniten, että he kuuntelevat minua ja kulloistakin vointiani ja ovat valmiita miettimään erilaisia ratkaisuvaihtohtoja ja apukeinoja yhdessä kanssani. Ollaan avoimia eri vaihtoehdoille, ollaan "samassa veneessä." Se ei tarkoita etteikö asioista voi puhua suoraan, ja etteikö epäasiallisesta kohtelusta myös pitäisi valittaa tai ilmoittaa, tottakai niin pitää tehdä mutta ei sekään auta, jos vihoissani tai aggressiivisesti veisin jotain itse selvittämiäni asioita lääkärille ikään kuin itse diagnosoimalla itselleni jotakin ja täysin valmiiksi "pureskeltuna." Mutta aikaa pitäisi olla myös rauhalliseen keskusteluun puolin ja toisin, tämä ei useinkaan valitettavasti syystä tai toisesta erityisesti lääkäreiden vastaanotolla toteudu.
On myös eri asia ottaa asioista itse selvää ja toimia ikäänkuin EDS:n "sanansaattajana" ja tiedonviejänä asiallisesti ja hyvässä hengessä. Sitä pyrin itsekin tekemään blogissani.
Kiitos, että olet omalta osaltasi mukana parantamassa EDS-potilaiden hoitoa, kuntoutusta ja ymmärrystä näistä liian paljon väheksytyistä sairauksista sekä päivittäisessä työssäsi fysioterapeuttina että kirjoittamalla. Teet erittäin tärkeää työtä! :)
Kiitos, s-lisätty :) Olit selvästikkin lukenut tekstin :)
PoistaHyvä juttu!
PoistaVaikea olisi kommentoida, jos ei lukisi sitä mitä kommentoi :D
Hyvä kirjoitus ja hyviä huomioita!
VastaaPoistaItse olen erityis- liikunnanohjaaja ja toiminut ammatissani liki 20- vuotta. Itse olen käytännössä huomannut ihan saman mitä kirjoittaja. Kuntoutuksesta poiketen, ravinto on myös muuttanut rakenteitamme ihan varmasti. Harmikseni ravinnon muutoksista kirjoittaja ei maininnut. Mutta itse olen sen pistänyt merkille, että koulu- ja päiväkotiruoan muututtua einespitoiseksi, proteiinin laatu ja määrä on vähentynyt ravinnossa. Tämä on näkynyt lasten liikunnanohjaamisessa niin, että lapset ja nuoret ovat nykyän yhä enemmän "yliliikkuvia". Nuorten liikuntavamma- tutkimuksissakin on havaittu samaa.